Pauliina Susin haastattelu

Pauliina susi oli Tapanilan kirjastossa haastateltavana tammikuussa. Tapanilan kirjaston lukupiirissä oli käsitelty juuri hänen kirjaansa "Takaikkuna”. Olin itse juuri lukenut äskettäin teokset Pyramidi ja Takaikkuna, joten menin uteliaana kuuntelemaan haastattelua. 

Miten Pauliina Susista tuli kirjailija? Hän oli aina tiennyt kirjoittavansa kirjan, muttei arvannut kirjottavansa niin monia. Isä Heimo Susi näpytteli aina näytelmiään kirjoituskoneella, kun Pauliina oli pieni. Kun isä kirjoitti eläkkeelle päästyään romaanin, Pauliina otti sen haasteena ja päätti kirjoittaa itsekin. Pauliina Susi on myös toiminut toimittajana Sara ja Iris lehdissä, mutta irtisanoutui niistä ryhtyessään vapaaksi kirjailijaksi. Kirjoittaminen on Pauliinalle luontevin tapa ilmaista itseään. Kirjat ovat käsitelleet erilaisia aiheita. Nostalgia kirja kertoo työelämän kurjistumisesta ja Lukoissa on takana huoli nuorista naisista. Pyramidi kertoo verkostomarkkinoinnista. Pauliinaa itseään pyydettiin mukaan siihen ja hän tutustui sitä kautta aiheeseen – se tuntui oudolta ja epätodelliselta.

Takaikkuna on saanut enemmän huomiota kuin mikään muu hänen kirjoittamansa. Kirja sai alkunsa siitä, että Pauliina Susi halusi kirjoittaa kirjan nettiraivosta. Siitä kuinka tavalliset ihmiset menettävät käytöstapansa netissä ja suoltavat törkeää tekstiä. Ja siitä kuinka nörtit pyörittävät maailmaa ja kaikki nettiin laittamamme tieto pysyy siellä aina. Takana ajatus, ettei mikään ole enää yksityistä. Tämä aihe pyöri mielessä pitkään, mutta hän ei halunnut ensin tarttua siihen kun se tuntuui niin synkältä. Susi teki paljon taustatutkimusta aiheesta, sillä itse on Takaikkunan päähenkilön tavoin teknisesti melkoinen tumpelo. Hän sai apua veljeltään joka on ns. nörtti ja ohjelmistosuunnittelija sekä Petteri Järviseltä. Pauliinan veli tekee samanlaista työtä kuin Lando kirjassa eli louhintaa. Louhinta on että kerätään suuri määrä dataa ja etsitään siitä haluttuja asioita.

Kirjassa päähenkilön koneelle ladataan ohjelma, joka kuvaa kameralla päähenkilön asuntoa ruudusta käsin. Kuulemma on varsin helppoa toisen koneelle tälläinen ohjelma ja siten kerättyjä tietoja on käytetty hyväksi avioerooikeudenkäynneissä. Entä miten kirjaa varten kerätyt tiedot ovat vaikuttaneet Pauliina Susin omaan nettikäyttäytymiseen? Hän on nykyään varovaisempi esimerkiksi Facebookissa ja miettii, millä koneella uskaltaa kirjautua nettipankiin. Hyvän tietoturvan pitäminen on kuitenkin työlästä ja kallista, joten aina hän ei jaksa toimia täydellisen turvallisella tavalla.

Pauliina Susi koki hauskana sen kuinka fiktio alkoi edeltää todellisuutta, sillä Takaikkunassa kerrotaan perussuomalaisten ministeristä, joka joutui ongelmiin käytyään harrastamansa nettipornon vuoksi. Vain muutama viikko kirjan julkistamisen jälkeen seurasi kohu, jossa Toimi Kankaanniemi joutui ongelmiin hyvin samanlaisessa tilanteesa ja menetti ministeripaikkansa.

Takaikkunan rakenne oli hankala. Sen kirjoittaminen tuntui Pauliina Susista välillä Rubikin kuution kääntelemiseltä. Se oli myös hyvin hauskaa. Kustannustoimittaja auttoi urakassa ja ehdotti, että lukijalle annetaan tärkeitä tietoja vasta myöhemmässä vaiheessa jännityksen ylläpitämiseksi. Susi kirjoitti kirjan ensimmäiset 100 sivua varmaan 30 kertaa. Hän ei itsekään tiennyt loppuratkaisua kuin hetken ennen kirjan painoon menemistä. Kirjaan lopulta jäi pieniä logiikkamokia, jotka jotkut lukijat ovat huomanneet, muttei Susi halunnut kertoa niitä. Kirjoittamisessa hänestä on hauskaa se kuinka hahmot lähtevät elämään omaa elämäänsä. Joskus hän yritti suunnitella yksityiskohtaisesti kirjan juonen ennen kirjoittamista, mutta koki sen puuduttavan tylsänä.

Takaikkunaa ollaan kääntämässä saksaksi. Sille on myös pyydetty jatkoa, sillä ihmiset ovat tykästyneet hahmoihin. Nyt Pauliina Susi onkin suunnittelemassa kirjalle itsenäistä jatko-osaa. Tuleva kirja liittyy globaaleihin asioihin ja pakolaistilanteeseen jne.

Asetaldehydi - hiljainen tappaja

Tämä teksti perustuu luentoon, jonka professori Mikko Salaspuro piti lääkäripäivillä 13.1.2016 asetaldehydin vaaroista.


Asetaldehydi on maailman yleisin karsinogeeni. Sen ja syövän yhteydestä on tehty kymmenisen väitöskirjaa. Asetaldehydiä on joka puolella - tupakassa, alkoholijuomissa, jugurteissa. Sitä käytetään aromiaineena tuottamaan makua. Toisin kuin etanoli on asetaldehydi itsessään karsinogeeninen. Joissain alkoholijuomissa kuten kiinalaisessa riisiviinassa, tequilassa, sherryssä on asetaldehydiä on erityisen paljon. Sitä myös muodostuu juodun alkoholin mukana, sillä etanoli muuttuu suussa asetaldehydiksi. Juuri asetaldehydin vuoksi alkoholi on ryhmä ykkösen karsinogeeni. Siten se kuuluu samaan ryhmään kuin esimerkiksi asbesti ja radon.


Itämaissa on paljon ihmisiä, joilla on ALDH2 geenin pistemutaatio. Heidät alkoholi altistaa normaalia korkeammille asetaldehydipitoisuuksille ja suuremmalle syöpäriskille. Normaalisti etanoli muuttuu asetaldehydiksi ja asetaldehydi puolestaan etikkahapoksi. Pistemutaatio estää asetaldehydin muuttumisen etikkahapoksi. Syöpäriskien ero näkyy varsinkin alkoholin ja tupakan suurkuluttajilla. Pistemutaation kantajien normaalia korkeampi syöpäriski tarjoaa todisteen asetaldehydin karsinogeenisyydestä.


Tupakassa on eniten on asetaldehydiä. Myös jugurtista ja omenoista löytyy merkittäviä määriä karsinogeenejä. Alkoholin ja tupakan aiheuttama altistus on synerginen. Suurkuluttajilla on 150 kertainen syöpäriski raittiiseen nähden. Mikäli henkilö puolittaa kummankin käytön, niin riski putoaa neljäsosaan. Mutta miksi suusyövät ovat viime vuosikymmeninä lisääntyneet lineaarisesti? Asia ei selity alkoholin ja tupakan käytöllä. Mikko Salaspuro epäilee, että jugurtti saattaisi olla syypää. Sitä kuinka paljon asetaldehydiä on kussakin jugurttimerkissä ei tiedetä, koska sillä asetaldehydi on tuote, jota saa lisätä elintarvikkeisiin eikä sitä ei ole pakko ilmoittaa tuoteselosteessa. Jugurttien kulutus on kuitenkin noussut valtavasti. 1975 niitä käytettiin 6 kg ja vuonna 2000 jo 24kg. 100 ml jugurttia altistaa samalle määrälle asetaldehydiä kuin 6-10 savuketta.


Mikäli haluat vähentää nauttimasi asetaldehydin määrää, kannattaa vähentää alkoholin ja tupakan kulutusta sekä välttää alkoholia sisältävien elintarvikkeiden – kuten chilikastikeen – nauttimista. Hyvä suuhygienia laskee myös riskiä. Acetium on tuote joka poistaa syljestä asetaldehydiä tupakoinnin aikana. Sitä myydään apteekeissa sekä luontaistuotekaupoissa.

Kirpputorien kiertelijän opas

Ostosten teko kirpputorilla on pienituloiselle hyvä tapa säästää rahaa. Ihan ummikkona harrastusta saattaa olla kuitenkin hankala aloittaa. Olen itse kokenut kirpputorinkäyttäjä sekä myyjänä että ostajana - yksinomaan Huutonetissä minulle on kertynyt lähes 2000 kauppaa. Jaan tässä omia kokemuksiani aiheesta.


Aikaisemmin kirpputorien käyttäminen yhdistyi rahan puutteeseen, mutta nykyään niitä harrastavat nekin, joilla olisi varaa ostaa uutta. Kirpputoreilta löydät tuotteita, joita ei uutena ole myytävissä missään. Vanhalla laatutuotteella on edessä pidempi käyttöikä kuin uudella halpahallin tuotteella. Kirpputorit ovat myös ekologinen tapa shoppailla. Halpaketjujen huonolaatuisten vaatteiden ostaminen suurentaa hiilijalanjälkeä ja lisäksi ne ovat usein tuotettu eettisesti arveluttavissa oloissa - pahimmassa tapauksessa lapsityövoimaa hyväksikäyttäen. Kirpputoreja käyttävä ei ota osaa tähän luonnon ja ihmisten riistämiseen, vaan kaikki ostokset voi tehdä hyvällä omallatunnolla. Ostamalla estät hyvän tavaran poisheittämistä ja tuet rahallisesti toisia yksityishenkilöitä.


Ennen kirpputorille lähtemistä kannattaa kirjoittaa ylös, mitä on etsimässä. Tämä ehkäisee heräteostoksia sekä tarpeetonta keräilyvimmaa. Mikäli sinulla on kymmeniä kahvikuppeja muttei talvikenkiä, niin kannattaa katsoa kenkiä eikä astioita. Osa kirpputorien viehätystä on kuitenkin odottamattomien löytöjen tekemisessä, sikäli se muistuttaa aarteenetsintää, joten kannattaa varata aikaa kiertelyyn ja laatikoiden penkomiseen. Kirpputorien kiertely on myös mukava tapa viettää aikaa ystävän kanssa. Tuolloin sinulla on mukana makutuomarikin, jolta voit kysyä mielipidettä harkitsemastasi ostoksesta.

 Jäähallin ja Hietalahden kirppikset



Jäähallin kirppis järjestetään talviaikaan useimpina lauantaina ja sunnuntaina. Kirppispäivät voi tarkistaa jäähallin nettisivuilta. Hietalahden on auki kesäkaudella päivittäin kello neljään asti, mutta monet myyjät alkavat keräilemään tavaroitaan jo kahden jälkeen. Kummassakin paikassa on hyvin matala hintataso. Tinkiminen kuuluu asiaan ja pyydettäessä myyjät ovat usein halukkaita laskemaan hintaa. Varaa mukaasi kolikoita, sillä myyjillä ei ole välttämättä antaa vaihtorahaa seteleistä. Myynnissä näillä kirppiksillä on esimerkiksi vaatteita, taloustavaroita, kirjoja, elokuvia ja lasten tavaroita. Dvd-elokuvia sekä kirjoja löytää eurolla tai parilla. Elokuvia ostaessa kannattaa tarkistaa, ettei levyissä ole naarmuja.


Erityisesti pienikokoisille on vaatteissa aina paljon valinnanvaraa. Kirpputoreilta voikin saada nykyvaatteita laadukkaampia uniikkeja löytöjä. Arvioi onko myyjä suunnilleen samoissa mitoissa kuin itse olet, sillä useimmat myyvät omia vaatteitaan. Kannattaa ottaa pieni peili mukaan, niin näet vaatetta sovittaessa, miltä se näyttää päälläsi. Omat mittansa, kuten vyötärön ympäryksen, voi myös mitata etukäteen. Käsistään kätevä voi myös lyhentää ja kaventaa ostamiaan vaatteita helposti. Ostetut vaatteet kannattaa pestä aina ennen käyttöä. Vaikkeivät ne olisi likaisiakaan, niin niitä on saatettu säilyttää ullakolla, ja pääkaupunkiseudulla vanhoissa taloissa saattaa olla turkiskuoriaisia. Mikäli vaate ei kestä 60 asteen pesua, se kannattaa laittaa muutamaksi päiväksi pakkaseen.


Erityisen paljon valinnanvaraa on lasten tuotteissa. Koska lapset kasvavat nopeasti löytyy paljon vaatteita ja leluja lähes käyttämättömässä kunnossa pilkkahintaan. Nuoret äidit ovatkin kaikilla kirpputoreilla tuttu myyjäryhmä. Tavarasta halutaan päästä vaan eroon eikä hintoja pidetä siksi korkealla. Voit kysyä myyjiltä minkä ikäisenä näiden lapset käyttivät leluja ja vaatteita, ja he usein vastaavat mielellään kysymyksiin.


Kirpputorilta voi ostaa melkein mitä vain, mutta kosmetiikan suhteen kannattaa olla varovainen ja tarkistaa päivämäärät sekä ostaa ainoastaan avaamatonta kosmetiikkaa. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä avatun ja vuosia vanhan kosmetiikan olevan todellinen terveysriski. Olen useammankin kerran huomannut pohjassa olevasta merkinnästä että tuotteiden ”parasta ennen” -päivämäärä on ollut kymmenen vuotta sitten.



Kirpputoriketjut ja itsepalvelukirppikset


Kirpputoriketjuilla kuten Emmauksella ja Uffilla on hieman korkeammat hinnat kuin Jäähallilla tai Hietsussa. Uffilla pidetään kuitenkin tasarahapäiviä muutaman kuukauden välein, ja silloin koko vaatevaraston hinta laskee kahden päivän välein seitsemästä eurosta alaspäin. Viimeisenä päivänä jäljelle jääneiden vaatteiden, kenkien ja laukkujen hinta on vain euron. Päivistä ei ilmoiteta paljon etukäteen, joten kannattaa käydä säännöllisesti ketjun nettisivuilla vierailemassa. Tasarahapäivät ovat oiva keino löytää erityisesti edullisia päällysvaatteita sekä kenkiä. Koska varasto vaihtuu jatkuvasti, viimeisenäkin päivänä löytyy laadukkaita vaatteita.


Itsepalvelukirppitoreilta kuka tahansa voi vuokrata pöydän viikoksi kerrallaan. Koska myyjät eivät ole itse paikalla ovat hinnat kiinteät eikä niistä voi tinkiä. En muista tehneeni kovin monia hyviä kauppoja itsepalvelukirppiksiltä. Kävijöitä on paljon ja samat tuotteet pyörivät kirppiksellä viikkotolkulla, joten hyvät tavarat menevät nopeasti. Olen myös huomannut, että myynnissä on usein uusia koruja ja muuta Euronkaupasta ostettua pikkukrääsää, jota yritetään myydä eteenpäin pienellä katteella.




Nettikirpputorit


Netistä löytyy useita nettikirpputoreja kuten Tori ja Huutonet. Nettikirppikset ovat paras tapa tehdä täsmälöytöjä. Voit laittaa etsimäsi tuoteen hakukenttään ja käydä tulokset yksitellen läpi kotisohvaltasi käsin. Tori on hyvä paikka löytää esimerkiksi huonekaluja. Löysin itse sieltä uuden kokopuisen kirjoituspöydän, joka kuljetettiin minulle kotiin asti. Huutonet soveltuu pienemmän tavaran myymiseen, ja se on hyvä paikka etsiä vaatteita, kirjoja ja muuta pientä käyttötavaraa. Elektroniikka kannattaa ostaa yritysmyyjiltä, jotka myyvät sitä työkseen. Myyntikohteessa mainitaan mikäli kyseessä on yritysmyyjä. Yritysmyyjät antavat usein tuotteilleen jonkinlaisen takuun ja esimerkiksi tietokoneet ovat myyntiin vartavasten rakennettuja kokonaisuuksia.


Postikulut tuottavat monille ikävän yllätyksen. Ennen nettikirppikseltä ostamista kannattaakin kysyä aina tuotteen postikulut. Huutonetissä on mahdollista lähettää tuotteet matkahuollon huutopakettina, joka on jonkin verran postipakettia edullisempi. Huutopaketti lähetetään automaattisesti lähimpään matkahuollon toimipisteeseesi, josta voit sen noutaa. Toimipisteet sijaitsevat usein Siwan tai Valintatalon yhteydessä. Haun kautta voi myös etsiä pelkästään omassa kaupungissa myytävää tavaraa ja sopia myyjän kanssa, että noudat tavaran sen lähettämisen sijasta. Siten voit varmistua ennen maksamista siitä, että saat mitä olet ostamassa. Noudosta kannattaa sopia ennen kauppojen tekoa, sillä osa myyjistä on niin kiireisiä, että he lähettävät tavaran ainoastaan postitse.


Monia arveluttaa nettikirppiksissä se, että voiko myyjiin luottaa. En ole itse joutunut koskaan petoksen uhriksi. Tavarat ovat päinvastoin monesti tuottaneet positiivisen yllätyksen, sillä myyjät eivät ole ammattivalokuvaajia eivätkä usein osaa ottaa onnistuneita valokuvia myymistään tuotteista. Ajan kanssa oppii arvioimaan tavaroita suttuisisten valokuvienkin perusteella. Kannattaa aina lukea myyjän palautteet, sillä niistä näet ovatko aiemmat ostajat olleet tyytyväisiä kauppoihinsa. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että myyjän palautteista vähintään 90-95% tulee olla positiivisia luottamuksen syntymiseksi.




Kirpputorilla myyminen


Mikäli sinulle itsellesi on kertynyt paljon tarpeetonta tavaraa saatat harkita kirpputorille myymään lähtemistä. Nettikirppis on tähän helpoin tapa, mutta tuotteiden kuvaaminen ja myyntiin laittaminen on varsin aikaavievää puuhaa. Hietalahden ja Jäähallin kirppiksellä myyntipöydästä joutuu maksamaan parisenkymppiä. Mikäli tavara ei ole arvokasta, niin omilleen päästäkseen täytyy myydä jo aika paljon. Ulkosalla ollessa sää myös merkitsee paljon. Sateisena päivänä ei ostajia juuri tule, ja joudut maksamaan myyntipöydän hinnan turhaan.


Onneksi on ilmaisiakin mahdollisuuksia. Siivouspäivänä kahdesti vuodessa kuka tahansa voi mennä myymään puistoihin ja kadulle tavaroitaan. Hesarin menokoneesta löytää myös tiedon satunnaisesti järjestettävistä puisto- ja katukirppiksistä. Niitä oli viime kesänä mm. Aleksis Kiven kadulla ja Pohjois-Haagan ostarilla.

Basam booksin "Viisas elämä" -kirjasarja

Otan yhdeksi tulevan vuoden tavoitteekseni Basam booksin "Viisas elämä" -kirjasarjan läpikäymisen. Kyseessä siis on sarja erilaisia elämäntaito-oppaita. Ne ovat pääosin aika laadukasta kamaa. Kirjoittajina on psykologeja, lääkäreitä ja muita asiantuntijoita sekä ihmisiä jotka ovat omien kokemustensa kautta joutuneen selkeyttämään toimintatapojaan ja näkemyksiään elämästä. Sarjaa hallitsee itämainen elämänfilosofia, zeniläisyys, mindfulness. Osassa on kyllä new age -hörhöilyäkin mukana. Jokaista kirjaa tuskin ehdin ja jaksan lukea, sillä niitä on julkaistu yli sata. Mutta poimin niistä mielenkiintoisimmat ja kirjoitan niistä lyhyet referaatit sekä kirjojen synnyttämiä ajatuksia. 

Kirjojen lisäksi on "viisas elämä" -klubi, joka kokoontuu kerran kuussa maanantaisin Basam books -kustantamolla. Seuraavan kerran 11.1 klo 18-20. En valitettavasti pääse sinne, sillä samaan aikaan on Vihreän seuran hallituksen kokous. Viisas elämä -messut järjestetään tänä vuonna kolmatta kertaa. Tänä vuonna Järvenpäässä 30-31.1, ja sinne ajattelin mennä ainakin toisena päivänä kuuntelemaan esitelmiä.

Joka rivin kymmenes

Tässä kerron jokaisen kirjahyllyni rivin kymmenentenä sijaitsevan kirjan tarinan. Kirjat ovat satunnaisessa järjestyksessä ja mukaan mahtuu monenlaista kirjaa.

1.Ian McEwan : Viaton. Tämä on ostettu muistaakseni Hesyn kirppikseltä siinä viitisen vuotta sitten. En ole lukenut kirjaa. Pidän kyllä paljon monista McEwanin kirjoista mm. Sementtipuutarha, Sovitus, Vieraan turva jne. Muutamia niistä en ole kuitenkaan saanut luettua. Amsterdam jäi kesken ja ”Ajan lapsi”-kirjan luin sangen harppoen - halusin vaan tietää löytyykö se lapsi lopulta vaiko ei. En tiedä miksen tätä ole lukenut. Varmaan useille tuttu kuvio, että kun kirjaston kirjoilla on selkeä deadline, niin koko ajan tulee luettua niitä. Omat kirjat jäävät helposti hyllyyn vuosikausiksi odottamaan sopivaa hetkeä.

2. Oma päiväkirjani. Kirjassahyllyssäni on myös muistikirjoja ja päiväkirjoja.Tämä on 90-luvulta alkaen ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä kesästä jatkuen ekaan yliopistovuoteen. Nopeasti silmäillen näyttää olevan täynnä kaikkea tekointellektuellia paskaa ;)

3. Edgar Rice Burroughs : Apinoiden tarzan. Tämän löysin Kirjatorilta muutamalla eurolla joitain vuosia sitten. Minulla oli joskus 10-vuotiaana Tarzan-vaihe. Luin sarjan kaikki kirjat ja huoneeni seinät olivat täynnä piirroksia joissa lihaksikkaita poikia roikkui puissa. Tämä täytyy nostalgiankin vuoksi tosissaan lukea vielä uudestaan.

4. Ellery Queen : Kuningas on kuollut. Mukava pikkudekkari. Oli aika jolloin lueskelin paljon Ellery Queenin ja John Dickson Carrin dekkareita. Jostain kirppikseltä tämä kirja on ostettu ehkä jo 90-luvulla.

5. Clifford Simak : Väliasema. Tämä oli nuoruuteni suuria kirjallisia elämyksiä. Luin ensin tiikeri-sarjan varhaisnuorten scifi-sarjan läpi ja sitten toisen sarjan johon kuului mm. Linnunradan käsikirja liftareille, Kuoleman planeetta ja tämä Väliasema. Pidin mielettömästi tästä kirjasta. Muistan liikuttuneeni syvästi. Kun yritin lukea sitä uudestaan aikuisena, niin kirja tuntui tosi hidastempoiselta ja jäi kesken. Olen muissakin kirjoissa huomannut että esiteini-teiniässä luetut kirjat saattavat myöhemmin tuntua tylsiltä. Näin kävi myös Bram Stokerin Draculalle. Vaikka luulisi että aikuisella on parempi keskittymiskyky, niin se ei ole aina niin. Nuorena viipyilevä kerronta ja pseudointellektuelli temppuilu puree paremmin. Vaikkei tässä siis ole jälkimmäistä.

6. Sergei Aksakov : Perhekronikka. Tämä oli todellinen löytö – ostin sen aikanaan Hietsun kirppikseltä eurolla. Pidän venäläisestä kirjallisuudesta – Dostojevskista ja Tsehovista, ja kun näytti olevan samalta aikakaudeltakin niin ostin sen. Kirjailija kertoo kirjassa vanhempiensa rakkaustarinan yksinkertaiseen, ymmärtävään ja koskettavaan tyyliin. Olen lukenut kirjan ainakin kolmesti ja se aina jaksaa viedä mukanaan.

7. Kari Ojala : Irti tavarasta. Oli ironista ostaa tämä tänä vuonna kirjamessuilta noin 15:sta muun kirjan lisäksi ;) Noh, ei kirjaa ole vielä luettukaan, joten ehkä se kantaa satonsa myöhemmin... (Minulla on tosiaan ihan liiallista taipumusta niin kirjojen kuin muunkin tavaran keräilyyn.)

8. Frieda Fromm-Reichmann : Intensiivinen psykoterapia. Todella kiinnostava teos psykoterapiasta. Tämän löysin jonkun kirjaston kierrätyshyllystä. Hyllyssä oli iso kasa psykiatrian ja psykologian kirjoja, joissa oli tämän miehen signeeraus etusivulla. Kun ihmiset kirjoittavat nimensä kirjaan, niin he eivät ole yleensä aikeissa luopua niistä ainakaan suurissa määrin. Ehkäpä perikunta on laittanut kirjat kiertoon.

9. Edgar Allan Poe : Korppi ja kultakuoriainen. Sain tämän kirjan tädiltäni 90-luvulla. Kirja oli jonkun naisten lehden kytköksenä, että ostaessaan lehden sai pokkarin mukana. Tädilläni oli jo tämä ja siksi antoi uuden kappaleen minulle. Poet on toki moneen kertaan luettu. Minulla on se uusin Poen kootut kertomukset, jossa on kaikki Poen kirjoitukset, joten tavallaan tämä on turha. Tosin pidän tämän kirjan suomennoksista paljon enemmän.

10. Oscar Wilde: Completele illustrated plays and poems. Dorian Grayn luin nuorena, mutta en pitänyt siitä hirveästi. Oli mielestäni silloin psykologisesti epäuskottava. Luultavasti en tajunnut kirjaa täysin, kun elämänkokemusta puuttui ja sen voisi hyvin lukea uudestaan. Näytelmät olen lukenut ja nähnyt elokuvina ja näytelminäkin. 17-vuotiaana opettelin pitkän pätkän ”The ballad of reading gaolia” ja muistan vieläkin 10-12 säkeistöä. (Minulla on hyvä runomuisti)

11. Philip Roth : Meidän jengi. Tämä on ihan uskomattoman hyvä Nixon-parodia ja yksi hauskimmista ikinä lukemistani kirjoista! Jostain kirppikseltä tämä on hommattu ja ollut hyllyssäni jo parikymmentä vuotta. Kestää useamman lukukerran

12. Serge Joncour : Tukalia tilanteita. Joiltain kirjamessuilta hommattu muutamia vuosia sitten. Ihan kiva, muttei mikään elämää suurempi kirja. Teos on lähtemässä kiertoon.

13. Ramsey Campbell: Nimetön painajainen. Jostain kirppikseltä ostettu tämäkin. Ennen kirjan lukemista näin leffan (”Nimetön”).  Elokuva on kirjaa parempi, mutta kirjakin on hyvä ja jännittävä... synkkää kauhua. Loppu menee vähän överiksi.

14. Elsa Morante : La Storia. Tämän näin televisiosta lyhytsarjana joskus 80-90 lukujen taitteessa. Kirjan luin vasta muutama vuosi sitten. Hieno ja varsin synkkä kirja sotakirja toisesta maailmansodasta. Muistan kirjan olleen koskettava ja kuitenkin siinä määrin ahdistava etten voisi lukea sitä uudestaan.

15. Kari Aronpuro : Tasanko 967. Olen aika huono lukemaan runoja. Tämä on kirjaston poistoja enkä ole lukenut sitä.

16. Patricia Highsmith : Ripleyn painajainen. Ripley sarjan viimeisin. Kirjasarja kuuluu suosikkeihini ja tämäkin on hyvä vaikka kolme ensimmäistä ovat parhaita.

17.Martin O Cadhain : The road to Brightcity. Tämän sain lahjaksi kirjeenvaihtokaveriltani – tunnetulta iirin kielen harrastajalta. En ole lukenut sitä vielä.

18. Diane Johnson : Le divorce. Jostain antikvariaatista hommattu. Tämänkin näin elokuvana ensin (”Avioero ranskalaiseen tapaan”). Olivat hyviä sekä kirja että elokuva.

19. Michael Ende : Tarina vailla loppua. Tämän sain tädiltäni joululahjaksi, kun olin 11-vuotias. Täti ja serkut asuivat Saksassa ja kirja oli saksalaisen kirjailijan suosittu teos. Muistan että ensin olin hieman närkästynyt siitä, että minulle lahjoitetaan lastenkirja, sillä olin siirtynyt jo aikuisten kirjoihin. Kirja imaisi kuitenkin heti sisäänsä. Tämäkin on luettu aikuisiälläkin. Esim. kerran tosi pahassa vatsataudissa, jossa kaipasi vaan jotain tuttua ja turvallista lukuromaania.

20. J, D. Salinger: Yhdeksän kertomusta. Jostain kirpparilta hommattu. Pidän Salingerin kirjoitustyylistä kovasti ja lukaisin nämä juuri uudelleen luettuani elämänkerran. Elämänkerta valoitti hyvin varsinkin näitä novelleja, niihin liittyvää symboliikkaa ja yhteyksiä Salingerin omaan elämään.

Meemiin saa ottaa osaa, jos jotakuta muuta kiinnostaa käydä kirjahyllyään läpi ja kertoa mitä haluaa siihen osuvista kirjoista.

Järvellä oli sydän
järvellä oli valtimot
järvi hengitti ja tunsi
se oli tyyni ja nälkäinen


Kuu möllötti taivaalla kuin mielipuoli
kissa hiipi ohitse kuin varas
Talon ikkunasta heijastuivat tummat koivut
niillä oli kerrottavanaan salaisuus
yö huohotti vieressä
orgasmin kourissa
- että kaikki mahdollista
kaikki on mahdollista -


Täydellisestä illasta
puuttui vain kaunis runo
jota maistella
jota haistella
jota laulaa mennessään
*

10 vaikuttavaa kirjaa

Kirjalistoja on aina vaikea tehdä ja niitä voi tehdä useita hyvin erilaisin perustein. "10 parasta kirjaa" lista on hankala yhtään enemmän lukevalle. Parhauden sijasta vaikutusta on parempi arvioida. Sellaiseen teokseen palaa useasti uudelleen ja mielellään katsoo elokuvan, jos sellainen on tehty. Voi olla paljon muita erinomaisia kirjoja joista ei nauti oikeasti kuitenkaan niin paljon.

Tälläinen lista tuli tänään mieleen.


Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa ja muita novelleja
Fedor Dostojevski: Idiootti
Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Anton Tshehov: Kootut novellit
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Emily Bronte: Humiseva harju
Stephen King: Liseyn tarina
Doris Lessing: Viides lapsi
Daphne du Maurier: Rebecca
Vladimir Nabokov: Lolita