Sillä unessa me voimme nähdä
jo kylmenneet ruumiimme
nuo kauniit siniset silmäsi
mahdatko milloinkaan miettiä
miltä ne kuoltuasi näyttävät

Veljeni puolikuuta (toinen puoli tähtiä)

*spoileralert*

Kävin katsomassa eilen ystävän kanssa Teatteri Kultsan "Veljeni puolikuuta". Se oli näytelmä kahdesta avioparista.  Talossa asuvan parin rouva, Marke, tykkäsi käskyttää puolisoaan, joka alistui kestämään jatkuvaa ilkeilyä. Vieraan parin saavuttua paikalle tilanne muuttui. Erityisen järkyttynyt Marke oli ystävättärensä raskausuutisesta. Sillä Marken äiti karkasi vieraan miehen matkaan Marken ollessa vielä pieni, Isä alkoi tragedian jälkeen juomaan hillittömästi ja oli juodessaan aggressiivinen. (isän kymmeniä vuosia sitten kännissä sanomia uhkauksia ja haukkumisia kuultiin    nauhalta, että katsojat  ymmärtäisivät  Marken ajattelevan niitä.)Kuka siis voisi syyttää Markea ylireaktiosta vauvauutiseen?  Hän koki menettäneensä jo tarpeeksi.    Lopuksi alettiin puhua enemmänkin totuuksia ja Marke käski muuta porukkaa poistumaan.

Teatterinäytös oli hyvin tehdy. Dialogit loistavia ja hahmot uskottavia. Näytöksessä  sai nauraakin aika  tavalla vaikka aihepiiri olikin  synkkä

Näytös toi mieleen toisen kamarinäytelmän    - "Kuka pelkää Virginia Woolfia".  Virginialle oltiin velkaa  hieman    enemmän kuin  soisi, mutta ei se  näytelmästä   yhtään huonompaa  tee. Otsikon merkitys selvisi vasta myöhemmin. Se tarkoitti ohjelmaa jota päähenkilö  tykkäsi veljensä kanssa katsoa.   Vasta  lopussa ymmärsi  että   tuo veli itsessään on "puolikuuta"