Pauliina susi oli Tapanilan kirjastossa
haastateltavana tammikuussa. Tapanilan kirjaston lukupiirissä oli
käsitelty juuri hänen kirjaansa "Takaikkuna”. Olin itse juuri
lukenut äskettäin teokset Pyramidi ja Takaikkuna, joten menin
uteliaana kuuntelemaan haastattelua.
Miten Pauliina Susista tuli kirjailija?
Hän oli aina tiennyt kirjoittavansa kirjan, muttei arvannut
kirjottavansa niin monia. Isä Heimo Susi näpytteli aina näytelmiään
kirjoituskoneella, kun Pauliina oli pieni. Kun isä kirjoitti
eläkkeelle päästyään romaanin, Pauliina otti sen haasteena ja
päätti kirjoittaa itsekin. Pauliina Susi on myös toiminut
toimittajana Sara ja Iris lehdissä, mutta irtisanoutui niistä
ryhtyessään vapaaksi kirjailijaksi. Kirjoittaminen on Pauliinalle
luontevin tapa ilmaista itseään. Kirjat ovat käsitelleet erilaisia
aiheita. Nostalgia kirja kertoo työelämän kurjistumisesta ja
Lukoissa on takana huoli nuorista naisista. Pyramidi kertoo
verkostomarkkinoinnista. Pauliinaa itseään pyydettiin mukaan siihen
ja hän tutustui sitä kautta aiheeseen – se tuntui oudolta ja
epätodelliselta.
Takaikkuna on saanut enemmän huomiota
kuin mikään muu hänen kirjoittamansa. Kirja sai alkunsa siitä,
että Pauliina Susi halusi kirjoittaa kirjan nettiraivosta. Siitä
kuinka tavalliset ihmiset menettävät käytöstapansa netissä ja
suoltavat törkeää tekstiä. Ja siitä kuinka nörtit pyörittävät
maailmaa ja kaikki nettiin laittamamme tieto pysyy siellä aina.
Takana ajatus, ettei mikään ole enää yksityistä. Tämä aihe
pyöri mielessä pitkään, mutta hän ei halunnut ensin tarttua
siihen kun se tuntuui niin synkältä. Susi teki paljon
taustatutkimusta aiheesta, sillä itse on Takaikkunan päähenkilön
tavoin teknisesti melkoinen tumpelo. Hän sai apua veljeltään joka
on ns. nörtti ja ohjelmistosuunnittelija sekä Petteri Järviseltä.
Pauliinan veli tekee samanlaista työtä kuin Lando kirjassa eli
louhintaa. Louhinta on että kerätään suuri määrä dataa ja
etsitään siitä haluttuja asioita.
Kirjassa päähenkilön koneelle
ladataan ohjelma, joka kuvaa kameralla päähenkilön asuntoa
ruudusta käsin. Kuulemma on varsin helppoa toisen koneelle tälläinen
ohjelma ja siten kerättyjä tietoja on käytetty hyväksi
avioerooikeudenkäynneissä. Entä miten kirjaa varten kerätyt
tiedot ovat vaikuttaneet Pauliina Susin omaan nettikäyttäytymiseen?
Hän on nykyään varovaisempi esimerkiksi Facebookissa ja miettii,
millä koneella uskaltaa kirjautua nettipankiin. Hyvän tietoturvan
pitäminen on kuitenkin työlästä ja kallista, joten aina hän ei
jaksa toimia täydellisen turvallisella tavalla.
Pauliina Susi koki hauskana sen kuinka
fiktio alkoi edeltää todellisuutta, sillä Takaikkunassa kerrotaan
perussuomalaisten ministeristä, joka joutui ongelmiin käytyään
harrastamansa nettipornon vuoksi. Vain muutama viikko kirjan
julkistamisen jälkeen seurasi kohu, jossa Toimi Kankaanniemi joutui
ongelmiin hyvin samanlaisessa tilanteesa ja menetti
ministeripaikkansa.
Takaikkunan rakenne oli hankala. Sen
kirjoittaminen tuntui Pauliina Susista välillä Rubikin kuution
kääntelemiseltä. Se oli myös hyvin hauskaa. Kustannustoimittaja
auttoi urakassa ja ehdotti, että lukijalle annetaan tärkeitä
tietoja vasta myöhemmässä vaiheessa jännityksen ylläpitämiseksi.
Susi kirjoitti kirjan ensimmäiset 100 sivua varmaan 30 kertaa. Hän
ei itsekään tiennyt loppuratkaisua kuin hetken ennen kirjan painoon
menemistä. Kirjaan lopulta jäi pieniä logiikkamokia, jotka jotkut
lukijat ovat huomanneet, muttei Susi halunnut kertoa niitä.
Kirjoittamisessa hänestä on hauskaa se kuinka hahmot lähtevät
elämään omaa elämäänsä. Joskus hän yritti suunnitella
yksityiskohtaisesti kirjan juonen ennen kirjoittamista, mutta koki
sen puuduttavan tylsänä.
Takaikkunaa ollaan kääntämässä
saksaksi. Sille on myös pyydetty jatkoa, sillä ihmiset ovat
tykästyneet hahmoihin. Nyt Pauliina Susi onkin suunnittelemassa
kirjalle itsenäistä jatko-osaa. Tuleva kirja liittyy globaaleihin
asioihin ja pakolaistilanteeseen jne.
