Joka rivin kymmenes

Tässä kerron jokaisen kirjahyllyni rivin kymmenentenä sijaitsevan kirjan tarinan. Kirjat ovat satunnaisessa järjestyksessä ja mukaan mahtuu monenlaista kirjaa.

1.Ian McEwan : Viaton. Tämä on ostettu muistaakseni Hesyn kirppikseltä siinä viitisen vuotta sitten. En ole lukenut kirjaa. Pidän kyllä paljon monista McEwanin kirjoista mm. Sementtipuutarha, Sovitus, Vieraan turva jne. Muutamia niistä en ole kuitenkaan saanut luettua. Amsterdam jäi kesken ja ”Ajan lapsi”-kirjan luin sangen harppoen - halusin vaan tietää löytyykö se lapsi lopulta vaiko ei. En tiedä miksen tätä ole lukenut. Varmaan useille tuttu kuvio, että kun kirjaston kirjoilla on selkeä deadline, niin koko ajan tulee luettua niitä. Omat kirjat jäävät helposti hyllyyn vuosikausiksi odottamaan sopivaa hetkeä.

2. Oma päiväkirjani. Kirjassahyllyssäni on myös muistikirjoja ja päiväkirjoja.Tämä on 90-luvulta alkaen ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä kesästä jatkuen ekaan yliopistovuoteen. Nopeasti silmäillen näyttää olevan täynnä kaikkea tekointellektuellia paskaa ;)

3. Edgar Rice Burroughs : Apinoiden tarzan. Tämän löysin Kirjatorilta muutamalla eurolla joitain vuosia sitten. Minulla oli joskus 10-vuotiaana Tarzan-vaihe. Luin sarjan kaikki kirjat ja huoneeni seinät olivat täynnä piirroksia joissa lihaksikkaita poikia roikkui puissa. Tämä täytyy nostalgiankin vuoksi tosissaan lukea vielä uudestaan.

4. Ellery Queen : Kuningas on kuollut. Mukava pikkudekkari. Oli aika jolloin lueskelin paljon Ellery Queenin ja John Dickson Carrin dekkareita. Jostain kirppikseltä tämä kirja on ostettu ehkä jo 90-luvulla.

5. Clifford Simak : Väliasema. Tämä oli nuoruuteni suuria kirjallisia elämyksiä. Luin ensin tiikeri-sarjan varhaisnuorten scifi-sarjan läpi ja sitten toisen sarjan johon kuului mm. Linnunradan käsikirja liftareille, Kuoleman planeetta ja tämä Väliasema. Pidin mielettömästi tästä kirjasta. Muistan liikuttuneeni syvästi. Kun yritin lukea sitä uudestaan aikuisena, niin kirja tuntui tosi hidastempoiselta ja jäi kesken. Olen muissakin kirjoissa huomannut että esiteini-teiniässä luetut kirjat saattavat myöhemmin tuntua tylsiltä. Näin kävi myös Bram Stokerin Draculalle. Vaikka luulisi että aikuisella on parempi keskittymiskyky, niin se ei ole aina niin. Nuorena viipyilevä kerronta ja pseudointellektuelli temppuilu puree paremmin. Vaikkei tässä siis ole jälkimmäistä.

6. Sergei Aksakov : Perhekronikka. Tämä oli todellinen löytö – ostin sen aikanaan Hietsun kirppikseltä eurolla. Pidän venäläisestä kirjallisuudesta – Dostojevskista ja Tsehovista, ja kun näytti olevan samalta aikakaudeltakin niin ostin sen. Kirjailija kertoo kirjassa vanhempiensa rakkaustarinan yksinkertaiseen, ymmärtävään ja koskettavaan tyyliin. Olen lukenut kirjan ainakin kolmesti ja se aina jaksaa viedä mukanaan.

7. Kari Ojala : Irti tavarasta. Oli ironista ostaa tämä tänä vuonna kirjamessuilta noin 15:sta muun kirjan lisäksi ;) Noh, ei kirjaa ole vielä luettukaan, joten ehkä se kantaa satonsa myöhemmin... (Minulla on tosiaan ihan liiallista taipumusta niin kirjojen kuin muunkin tavaran keräilyyn.)

8. Frieda Fromm-Reichmann : Intensiivinen psykoterapia. Todella kiinnostava teos psykoterapiasta. Tämän löysin jonkun kirjaston kierrätyshyllystä. Hyllyssä oli iso kasa psykiatrian ja psykologian kirjoja, joissa oli tämän miehen signeeraus etusivulla. Kun ihmiset kirjoittavat nimensä kirjaan, niin he eivät ole yleensä aikeissa luopua niistä ainakaan suurissa määrin. Ehkäpä perikunta on laittanut kirjat kiertoon.

9. Edgar Allan Poe : Korppi ja kultakuoriainen. Sain tämän kirjan tädiltäni 90-luvulla. Kirja oli jonkun naisten lehden kytköksenä, että ostaessaan lehden sai pokkarin mukana. Tädilläni oli jo tämä ja siksi antoi uuden kappaleen minulle. Poet on toki moneen kertaan luettu. Minulla on se uusin Poen kootut kertomukset, jossa on kaikki Poen kirjoitukset, joten tavallaan tämä on turha. Tosin pidän tämän kirjan suomennoksista paljon enemmän.

10. Oscar Wilde: Completele illustrated plays and poems. Dorian Grayn luin nuorena, mutta en pitänyt siitä hirveästi. Oli mielestäni silloin psykologisesti epäuskottava. Luultavasti en tajunnut kirjaa täysin, kun elämänkokemusta puuttui ja sen voisi hyvin lukea uudestaan. Näytelmät olen lukenut ja nähnyt elokuvina ja näytelminäkin. 17-vuotiaana opettelin pitkän pätkän ”The ballad of reading gaolia” ja muistan vieläkin 10-12 säkeistöä. (Minulla on hyvä runomuisti)

11. Philip Roth : Meidän jengi. Tämä on ihan uskomattoman hyvä Nixon-parodia ja yksi hauskimmista ikinä lukemistani kirjoista! Jostain kirppikseltä tämä on hommattu ja ollut hyllyssäni jo parikymmentä vuotta. Kestää useamman lukukerran

12. Serge Joncour : Tukalia tilanteita. Joiltain kirjamessuilta hommattu muutamia vuosia sitten. Ihan kiva, muttei mikään elämää suurempi kirja. Teos on lähtemässä kiertoon.

13. Ramsey Campbell: Nimetön painajainen. Jostain kirppikseltä ostettu tämäkin. Ennen kirjan lukemista näin leffan (”Nimetön”).  Elokuva on kirjaa parempi, mutta kirjakin on hyvä ja jännittävä... synkkää kauhua. Loppu menee vähän överiksi.

14. Elsa Morante : La Storia. Tämän näin televisiosta lyhytsarjana joskus 80-90 lukujen taitteessa. Kirjan luin vasta muutama vuosi sitten. Hieno ja varsin synkkä kirja sotakirja toisesta maailmansodasta. Muistan kirjan olleen koskettava ja kuitenkin siinä määrin ahdistava etten voisi lukea sitä uudestaan.

15. Kari Aronpuro : Tasanko 967. Olen aika huono lukemaan runoja. Tämä on kirjaston poistoja enkä ole lukenut sitä.

16. Patricia Highsmith : Ripleyn painajainen. Ripley sarjan viimeisin. Kirjasarja kuuluu suosikkeihini ja tämäkin on hyvä vaikka kolme ensimmäistä ovat parhaita.

17.Martin O Cadhain : The road to Brightcity. Tämän sain lahjaksi kirjeenvaihtokaveriltani – tunnetulta iirin kielen harrastajalta. En ole lukenut sitä vielä.

18. Diane Johnson : Le divorce. Jostain antikvariaatista hommattu. Tämänkin näin elokuvana ensin (”Avioero ranskalaiseen tapaan”). Olivat hyviä sekä kirja että elokuva.

19. Michael Ende : Tarina vailla loppua. Tämän sain tädiltäni joululahjaksi, kun olin 11-vuotias. Täti ja serkut asuivat Saksassa ja kirja oli saksalaisen kirjailijan suosittu teos. Muistan että ensin olin hieman närkästynyt siitä, että minulle lahjoitetaan lastenkirja, sillä olin siirtynyt jo aikuisten kirjoihin. Kirja imaisi kuitenkin heti sisäänsä. Tämäkin on luettu aikuisiälläkin. Esim. kerran tosi pahassa vatsataudissa, jossa kaipasi vaan jotain tuttua ja turvallista lukuromaania.

20. J, D. Salinger: Yhdeksän kertomusta. Jostain kirpparilta hommattu. Pidän Salingerin kirjoitustyylistä kovasti ja lukaisin nämä juuri uudelleen luettuani elämänkerran. Elämänkerta valoitti hyvin varsinkin näitä novelleja, niihin liittyvää symboliikkaa ja yhteyksiä Salingerin omaan elämään.

Meemiin saa ottaa osaa, jos jotakuta muuta kiinnostaa käydä kirjahyllyään läpi ja kertoa mitä haluaa siihen osuvista kirjoista.

Järvellä oli sydän
järvellä oli valtimot
järvi hengitti ja tunsi
se oli tyyni ja nälkäinen


Kuu möllötti taivaalla kuin mielipuoli
kissa hiipi ohitse kuin varas
Talon ikkunasta heijastuivat tummat koivut
niillä oli kerrottavanaan salaisuus
yö huohotti vieressä
orgasmin kourissa
- että kaikki mahdollista
kaikki on mahdollista -


Täydellisestä illasta
puuttui vain kaunis runo
jota maistella
jota haistella
jota laulaa mennessään
*

10 vaikuttavaa kirjaa

Kirjalistoja on aina vaikea tehdä ja niitä voi tehdä useita hyvin erilaisin perustein. "10 parasta kirjaa" lista on hankala yhtään enemmän lukevalle. Parhauden sijasta vaikutusta on parempi arvioida. Sellaiseen teokseen palaa useasti uudelleen ja mielellään katsoo elokuvan, jos sellainen on tehty. Voi olla paljon muita erinomaisia kirjoja joista ei nauti oikeasti kuitenkaan niin paljon.

Tälläinen lista tuli tänään mieleen.


Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa ja muita novelleja
Fedor Dostojevski: Idiootti
Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Anton Tshehov: Kootut novellit
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Emily Bronte: Humiseva harju
Stephen King: Liseyn tarina
Doris Lessing: Viides lapsi
Daphne du Maurier: Rebecca
Vladimir Nabokov: Lolita

Sillä unessa me voimme nähdä
jo kylmenneet ruumiimme
nuo kauniit siniset silmäsi
mahdatko milloinkaan miettiä
miltä ne kuoltuasi näyttävät

Veljeni puolikuuta (toinen puoli tähtiä)

*spoileralert*

Kävin katsomassa eilen ystävän kanssa Teatteri Kultsan "Veljeni puolikuuta". Se oli näytelmä kahdesta avioparista.  Talossa asuvan parin rouva, Marke, tykkäsi käskyttää puolisoaan, joka alistui kestämään jatkuvaa ilkeilyä. Vieraan parin saavuttua paikalle tilanne muuttui. Erityisen järkyttynyt Marke oli ystävättärensä raskausuutisesta. Sillä Marken äiti karkasi vieraan miehen matkaan Marken ollessa vielä pieni, Isä alkoi tragedian jälkeen juomaan hillittömästi ja oli juodessaan aggressiivinen. (isän kymmeniä vuosia sitten kännissä sanomia uhkauksia ja haukkumisia kuultiin    nauhalta, että katsojat  ymmärtäisivät  Marken ajattelevan niitä.)Kuka siis voisi syyttää Markea ylireaktiosta vauvauutiseen?  Hän koki menettäneensä jo tarpeeksi.    Lopuksi alettiin puhua enemmänkin totuuksia ja Marke käski muuta porukkaa poistumaan.

Teatterinäytös oli hyvin tehdy. Dialogit loistavia ja hahmot uskottavia. Näytöksessä  sai nauraakin aika  tavalla vaikka aihepiiri olikin  synkkä

Näytös toi mieleen toisen kamarinäytelmän    - "Kuka pelkää Virginia Woolfia".  Virginialle oltiin velkaa  hieman    enemmän kuin  soisi, mutta ei se  näytelmästä   yhtään huonompaa  tee. Otsikon merkitys selvisi vasta myöhemmin. Se tarkoitti ohjelmaa jota päähenkilö  tykkäsi veljensä kanssa katsoa.   Vasta  lopussa ymmärsi  että   tuo veli itsessään on "puolikuuta"